Lempikohta kirjasta

Tämän kohdan aion lukea videolle:

Louis nousi, otti kaapista viimeisen kaljan ja joi sen seisaaltaan pienin kulauksin. Häntä ei niin vain petetty. Oli hälyttävää, että hänen ajatuksensa askartelivat kotitalousasioissa. Itse asiassa hän tunsi ilmiön hyvin, se merkitsi pakenemista. Hän halusi paeta käsillä olevaa hanketta: ajatukset karkasivat ja olo oli vähän kenkku. Häntä ei huolettanut niinkään kenkäkasan ajatteleminen. Kuka tahansa voi joskus joutua ajattelemaan kenkäkasoja ohimennen, ei siitä kannata nostaa meteliä. Ei, pahinta oli, että kenkien ajatteleminen aiheutti mielihyvää.

Louis siemaisi pari kulausta olutta. Paitojakin hän oli ajatellut, vasta viikko sitten hän oli pohtinut paitojen järjestämistä. Asiat olivat rempallaan, siitä ei ollut epäilystä. Vain sellaiset, jotka eivät tiedä mitä itsellään tekisivät, miettivät vaatekaapin järjestämistä, koska eivät kykene järjestämään maailmaa. Hän laski pullon baaritasolle ja ryhtyi tutkimaan lehteä. Lopun kaiken nuo murhat olivat syynä hänen kotitalous- ja suursiivouskriisiinsä. Ei se johtunut Bismarckista. Hänellä ei ollut suurempia ongelmia Bismarckin kanssa, sillä äijä takasi leivän. Siitä ei ollut kyse.

Kyse oli noista perhanan murhista. Kahden viikon aikana kaksi naista oli murhattu, kaikki puhuivat siitä ja hänkin ajatteli murhia intensiivisesti, aivan kuin hänellä olisi ollut oikeus ajatella murhattuja naisia ja heidän murhaajaansa, vaikka tosiasia oli ettei koko juttu koskenut häntä lainkaan.

Ei takkaa, ei tupaa/ Fred Vargas