Erilainen satu Tuhkimosta

Olipa kerran hyväsydäminen, rääsyihin puettu kaunotar, Tuhkimo, ja tämän häijyäkin häijympi äitipuoli ja kaksi ilkeää sisarpuolta. He kohtelivat Tuhkimoa kaltoin, ivailivat minkä kerkesivät. Eräänä iltana komea prinssi järjesti palatsissaan suuret tanssiaiset, johon saivat kutsun valtakunnan kaikki neidot, mukaanlukien Tuhkimosta piittaamattomat sisarpuolet.

Niin sisarpuolet lähtivät tanssiaisiin jättäen Tuhkimon hoitamaan likaiset kotityöt -niin kuin heillä oli tapana. Tuhkimo sai vain haaveilla tuollaisista suurenmoisista tanssiaisista. Onnettoman Tuhkimon itkiessä surkeaa kohtaloaan vanha haltiatar ilmestyi kuin tyhjästä. Haltiatar taikoi Tuhkimolle upean tanssiaispuvun ja kauniit hevosvaunut, nyt Tuhkimokin oli valmis elämänsä tanssiaisiin. Haltiatar kertoi huolellisesti taian haihtuvan kellon kumahtaessa tasan kaksitoista, jota ennen Tuhkimon pitäisi rientää juhlista pois.

Tanssiaisissa prinssi huomasi Tuhkimon säteilevän kauneuden ja ihastui tähän kyseiseen neitoon oitis. Tuhkimo vietti koko illan prinssin kanssa ja oli onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. Aika kului ja kului eikä prinssin komeuteen ja herrasmiemäisyyteen keskittynyt Tuhkimo huomannut, miten kellon viisarit etenivät pelottavaa vauhtia kohti keskiyötä. Äkkiä Tuhkimo havahtui kellon lyödessä kaksitoista ja haltiattaren sanat muistuivat hänen mieleensä. Hän hätääntyi, kun tunsi, miten taika alkoi hellittää. Tuhkimo yritti rientää pois prinssin luota, mutta liian myöhään.

Taika oli rauennut ja nyt se alkoi näkyä Tuhkimossa; kimalteleva tanssiaismekko oli hävinnyt ja tilalle oli ilmestynyt hänen vanha, kulahtanut ryysyinen mekkonsa. Tuhkimon upeat lasikengät hävisivät kuin tuhka tuuleen, hän huomasi seisovan palatsin lattialla paljain jaloin hiukset hapsottaen. Hänen ympärilleen oli kerääntynyt suuri ihmisjoukko, varmasti koko palatsin juhlaväki näki hänet ja tuijottivat ihmeissään. Väkijoukon keskeltä esiin ilmestyivät Tuhkimon sisarpuolet. Ensin he ihmettelivät, kuinka heidän orjansa oli tanssiaisiin päässyt, mutta pian he jo nauroivat ja pilkkasivat Tuhkimoa ja hänen ryysyistä ulkomuotoaan. Tuhkimo painoi katseensa alas, kun muisti että prinssi oli aivan hänen vieressään luultavasti järkyttyneenä hänen ulkomuodostaan. Prinssi ei kuitenkaan ajatellut niin Tuhkimosta -hänen mielestään Tuhkimo oli maailman kaunein olento, mitä kuvitella saattoi. Ja niin hän myöskin kertoi Tuhkimolle, sisarpuolten pyöritellessä silmiään kateellisina.

Ja niin Prinssi ja Tuhkimo menivät naimisiin, saivat monta lasta ja elivät elämänsä onnellisina loppuun asti, ja mikä parasta; sisarpuolet elivät elämänsä loppuun asti vanhoinapiikoina kateudesta kihisten.